Testissä: Go fat go

Kävin äsken vaa'alla. Tasan 75kg. 75kg. Ei jumalauta. Mun ei pitänyt enää ikinä päästää itteäni edes 74 kiloon ja nyt oon mennyt senkin yli. Oon siis taas alotuspisteessä.Viime vuonnahan painoin jo välillä 63kg, miksen voinut pitää sitä yllä? Miks epäterveellinen ruoka on vaan niin jumalaisen hyvää? Pakko mun on tähän joku tasapaino saada, ei tällanen jojoilu tee hyvää kellekään.

Oon ollut muutenkin aika surkein fiiliksin tässä viime aikoina ja tämä kyllä osu ja uppos. Ei oo ollut oikeen fiilistä kirjotella mitään, mutta nyt päätin, että ois varmaan aika palailla tänne. 

Tänään alotin siskon vinkistä Jutta Gustafsbergin Go fat go -dieetin. Musta tuntuu, että tää on aika täydellisen sopiva mulle, vaikka esimerkiksi maitorahka ei nyt erityisen hyvin uppoa. Tässä kun on etukäteen määritelty kaikki, mitä minäkin päivänä pitää ja saa syödä. 

Monet mun laihdutusyritykseni ovat tyssänneet siihen, että en oo osannut vetää rajaa siihen, mitä on sallittua syödä ja paljonko. Oon syönyt välillä ihan liian pieniä määriä, kun en oo uskaltanut vetää kuin esimerkiksi ruisleipää ja kasviksia. Välillä taas syön ihan liikaa, kun uskottelen itselleni, että esimerkiksi ranskalaiset ja hamppari on ihan ok, kun siinä sämpylässä on kuitenkin pari siementä ja vieressä salaattia.

Tässä dieetissä juodaan minimissään kolme litraa vettä, ei käytetä suolaa tai sokeria ja syödään tämän ohjeen mukaan:

Aamiainen

Kaurahiutaleita 45 grammaa, rasvatonta raejuustoa 100 grammaa, sokeroimatonta mehukeittoa 150 grammaa tai 100 grammaa pakastemarjoja. (Fast Omega3 -tabletteja 2kpl.)

Lounas

100 grammaa joko kanaa, vähärasvaista naudanlihaa tai kalaa, 25 grammaa rasvatonta raejuustoa tai 50 grammaa kananmunanvalkuaista, 200 grammaa vihanneksia ja 10 grammaa oliiviöljyä.

Välipala

250 grammaa maitorahkaa ja 100 grammaa pakastemarjoja. Vaihtoehtoisesti Pro-Fx lo-carp bar -patukka tai 40 grammaa Fast Dietmix -jauhetta sekoitettuna veteen.

 Päivällinen

100 grammaa joko kanaa, vähärasvaista naudanlihaa tai kalaa. Lisäksi 40 grammaa riisiä, pastaa tai perunaa sekä 200 grammaa vihanneksia.

Iltapala

250 grammaa (purkki) maitorahkaa tai 150 grammaa rasvatonta raejuustoa. 150 grammaa sokeroimatonta mehukeittoa tai 100 grammaa pakastemarjoja. Lisäksi 10 grammaa vehnäleseitä (ja 2kpl Fast Omega3 -tabletteja).

Itse aion korvata kanan/lihan/kalan tofulla. Kai se alkaa jossain vaiheessa tökkimään, mutten oo vielä keksinyt, mitä söisin sen sijaan. Ehkä papuja?

Mä en halua just nyt lisätä kuvaa kroppani nykytilanteesta. Näytän sellasen kuitenkin viimeistään sitten joskus noin kuukauden päästä ennen/jälkeen -kuvien muodossa. Ja kyllähän täällä sitä ennenkin varmaan vilahtelee kroppakuvia. Ei vaan tänään.

Tulipas tästä masentava postaus. Ehkä seuraava on taas vähän ilosempi, mikäli dieetti lähtee toivotulla tavalla käyntiin ja fiilis muutenkin tästä lähtis parempaan päin. Joka tapauksessa hyvää tiistaita teille kaikille!

Ihana kamala ruoka - syömisen käsittämätön vaikeus

Tästä tulee nyt postaus ilman kuvia, koska en keksi mitä kuvia tähän laittaisin.

Joku on ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, että mun kroppa on näyttänyt aika samalta tän blogin aloittamisesta alkaen. En ole laihtunut, en kiinteytynyt, en lihonnut. Tämä johtuu aika puhtaasti siitä, että mä en oikeasti osaa syödä normaalisti. Mä jojoilen. Välillä ahmin, välillä syön ihan äärettömän vähän. 

Koin aiheelliseksi kirjoittaa tästä nyt, koska tuntuu typerältä kuvailla niitä "tältä mun kroppa näyttää nyt"-kuvia, kun ne on aina samanlaisia. Lisäksi en ole päivittänyt tänne vähään aikaan mitään ja eilinen oli tietynlainen wakeup call. Tässä mun eilisen ruuat:

- Pizza

- Melkein kokonainen leipä (siis sellanen tuore paperipussissa oleva, sisko otti kolme pientä siivua)

- Pussillinen sipsejä

- Kattilallinen valkosipulipastaa

- Puoli litraa mutakakkujäätelöä

- Kolme pussia popcornia

- Vähän päälle litra tuoremehua

Toi ei ehkä kuulosta pahalta kirjotettuna, mutta en edes uskalla laskea kuinka paljon tossa on kaloreita.  Mä oon epäillyt, että mulla olisi BED (= ahmimishäiriö, jossa ei oksenneta), mutta koska siinä ilmeisesti pitäisi hävetä syömisiään, en ole niin varma. Kaikki mun ystävät tietää kuinka paljon syön ja suvun keskenkin se on vain hauska vitsi. 

Mulla on ollut myös kausia, jolloin oon oksentanut ruokiani enemmän tai vähemmän. Joskus aina syömisen jälkeen, joskus vain ahmimisen jälkeen. Viimeisestä oksentamisesta on kuitenkin jo useampi kuukausi. Nykyään ahmimisen jälkeen syön ihan minimaalisia määriä, jotta en lihoisi. Ahmiminen voi jatkua viikkoja, joten olen sitten nälkäkuurilla aikalailla vähintään yhtä pitkään. Monesti kyseessä on kuitenkin vain muutama päivä. Tietysti ymmärrän senkin, että syömättömyys itsessään laukaisee ton ahmimisen, mutta mulla tää lähtee käsistä vaikka söisin ensin ihan normaalistikin.

Ja välillä todellakin onnistun syömään normaalisti. Tätä blogia aloittaessahan olin syönyt kohtalaisen normaalisti ja terveellisesti jo monta kuukautta. Terveellistä ruokaa, terveellisiä määriä. En ymmärrä, miksen voi pystyä siihen aina. Yleensä syön muutaman viikon fiksusti, ja sitten on taas helvetti irti. Tänään yritän taas kerran ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tähän aikaan päivästä näyttää vielä ihan hyvältä. 

Muilla kokemuksia BED:istä? Tietääkö joku, kuuluuko siihen aina toi häpeä? Entä se, että pystyy olemaan noinkin pitkiä aikoja ahmimatta?

Shot me down, bang bang

Tänään mulla on ollut ihan kamala olo. Oon itkeny aamusta iltaan, enkä pystyny olemaan töissäkään paria tuntia pidempään (enkä oo oikeestaan ikinä pois töistä, tää oli nyt kolmas kerta vuoden sisällä). Suurilta osin tää olo johtunee siitä, että mulla on nyt taukoviikko pillereistä ja vatsaa viiltää ja kaikki ottaa ihan liikaa päähän. Osittain voin kai syyttää tätä paastoakin, mutta koska se ei aiempina päivinä vaikuttanu mitenkään mun mielialaani, en ymmärrä miksi se nyt vaikuttais. 

Toisaalta neljännestä paastopäivästä alkaen pitäis alkaa niin kutsuttu paastoeuforia (eli todella energinen ja hyvinvoiva olo), mutta täällä ei sellasta näy eikä kuulu.

En oo pahemmin kirjotellu tänne blogiin mitään mun päänsisäisistä jutuistani, mutta oon tosi usein toosi ahdistunut. Tällä hetkellä silmiäkin särkee kun oon itkenyt niin vuolaasti, vaikkei mulla oo siihen edes mitään syytä. Ääh.

No mutta, eilinen meni tosi hyvin, vaikken postaillutkaan mitään. Ei ollut mitään päänsärkyjä tai ärsytyksiä, paitsi klo neljän ruuhkabussissa.. Tosin kukapa ei menettäis hermojaan niissä.

 Toivottavasti tänään oli vaan joku huonompi välipäivä ja huomenna on taas parempi olo.

En oikeastaan tiedä, miksi kirjotin tästä tänne. En vaan halua antaa tästä paastokokeilustani liian loisteliasta kuvaa, kun se on tällä hetkellä hyvinkin kaukana siitä.

Jotta tästä ei tulisi liian angstinen postaus: Mä sain kuin sainkin sen pinkin shakerin! Sain myös kolme ilmaista proteiinipatukkaa, cool.

Hyviä unia sinne!

The good, the bad and the food

 Mulla on ollu jo pitkään muutama periaate:

 - Keitot ja sopat ei oo oikeeta ruokaa

- Salaatit ei oo oikeeta ruokaa

- Ruoka ei ylipäätään oo oikeeta ruokaa jos siinä on liikaa vihreetä tai liian vähän hiilareita

Ja nyt oon hiljalleen suostunu pyörtämään mun väitteeni, koska oh sweet Jesus miten hyviä esimerkiksi salaatit voi olla.

Salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, mansikoita, salaattisipulia, grillijuustoa, balsamicoa ja oliiviöljyä

Käytiin kavereiden kanssa syömässä ja mä tilasin ekaa kertaa ikinä salaattipainotteisen ruoan (!). Hitto että olin ylpeä itestäni.

En tiiä / muista mitä kaikkea tossa oli, mutta ainakin mozzarellaa, aurinkokuivattuja tomaatteja , sipulia, pinjansiemeniä ja kaikenlaista muuta sälää.

Kesäkurpitsaa, kevythalloumia, herkkusieniä, raejuustoa, kirsikkatomaatteja, salaattia, ananasmehua, ruisleipää sulatejuustolla

 Tein tänään kaks ennenkuulumatonta asiaa:

a) Söin krapulaani salaattia! Tota samanlaista mansikka-halloum -salaattia kuin ylempänä, koska mulla oli siihen vielä aineksia jäljellä. Ei ees ilmaantunu mitään pizzanhimoa sen jälkeen, vaikka yleensä tarviin jotain hirveetä rasvamättöä selviytyäkseni elossa krapulasta.

b) Menetin sushineitsyyteni. Sisko halus tehdä sushia ja se oli oikeesti jopa aika jees.

Täytteinä kurkkua, porkkanaa ja avokadoa

 P.S.

Tuli vähän kompuroitua portaissa ja muljautin polveni pois paikoiltaan..

Mulla on ihan hirveä puhelinpelko ja en vaan uskaltanu soittaa pomolle, joten raahauduin kiltisti töihin ja olin siellä työvuoron alusta loppuun. Kyllä teki kipeetä, mutta nyt tuntuu jo vähän paremmalta ja huomenna ois tarkotus mennä salillekin.

Hooh, pitäis käydä kyllä leikkauttamassa toi ennen kuin telon sen ihan lopullisesti.

Kieriä lattialla kuin hullu

Pikkusen on vierähtäny aikaa viime postauksesta, kuten joku huomauttikin. Meinasin kirjotella, että tässähän tää ihan hyvin rullaa, mutten vaan oo oikeen keksiny postausaiheita. Se on kuitenkin vaan puolittainen totuus, koska koko treenailu on menny viimiset pari viikkoa aivan päin helvettiä. Mulla on ollu pääni sisällä sen verran sekopäinen meno, että urheilu ja terveellinen ruoka on rehellisesti sanottuna ollu aika viimisenä mun mielessäni. Tai no, onhan ne ollu mun mielessäni, ja niistäkin oon ottanu semisti stressiä. En vaan oo jaksanu tehdä mitään mitä pitäis.

Mietin hetken aikaa, että kirjotanko näistä epäonnistumisista tänne ollenkaan, mutta päätin kirjottaa, koska mua ainakin motivoi nähdä, että muutkin epäonnistuu ja jatkaa siitä huolimatta. Eihän tää mitään fitness-menoa oo (Tajusin just, että mulla oli "fitness" blogilistan avainsanoissa ja kävin äsken poistamassa sen.. :D Heh), enkä mä pystyis noudattamaan mitään överitarkkaa ruokavaliota viikkoa pidempään. Mun on vaikea samaistua moneen treenibloggaajaan, koska ne tuntuu välillä vähän turhan yli-ihmisiltä. Mä oon vaan mä. Välillä onnistun, välillä en. Joskus (usein) ratkean, joskus taas syön pitkäänkin tosi fiksusti. Mä en ymmärrä palautusjuomista ja proteiineista sun muista oikeastaan mitään, mutta opin kokoajan.

Mulle on tullu kiloja lisää noin 3kg, mittanauhaan en oo uskaltanu edes koskea. Nyt olo on kuitenkin taas sen verran normaali, että ehkäpä tää lähtee taas rullamaan tästä tavalliseen tapaan. Koitan olla ottamatta stressiä urheilusta, ja löytää sen mystisen liikunnan ilon. Ehkä joskus mä vielä meen salille ihan vaan siks, että se on kivaa. Kuulostaa kyllä aika kaukaahaetulta.. Ehkä, ehkä.

Mutta joo, sitten siihen puolittaiseen totuuteen:

Mun on oikeesti ollu vähän vaikea keksiä postausaiheita. Millasia te haluaisitte lukea?

Tuntuu vähän tyhmältä vaan päivitellä joka päivä, että "Tässä ois taas kuva tästä wokista jota söin tänään, ja tässä sit tää maitorahka jonka söin salin jälkeen. Salilla treenasin pääasiassa jalkoja näillä ja näillä liikkeillä, huomenna sit keskivartaloa".

Haluaisin tehdä oikeesti mielenkiintosia postauksia, joissa ois joku pointti / aihe. On mulla jonkun verran noita mielessä, mutta ehkäpä teiltä irtois jotain, mitä en oo tullu ajatelleeksi?

Workout? No thanks!

  Parina viime päivänä on jäänyt treenit välistä, koska sen 45 minuutin juoksun aikana mulla oli ilmeisesti sukka päin helvettiä ja tässä lopputulos:

(Olkaa hyvä vaan <3)

Näyttää ehkä aika olemattomalta, mutta toi muuten sattuu. Suunnittelin meneväni kuitenkin huomenna taas normaalisti salille.

Mä oon viime päivinä tehnyt aika paljon muutakin kuin vaan maannut sohvalla, vaikken ookkaan varsinaisesti treenannut. On käyty kirpparikierroksella ja pyörimässä ikeassa, laitettu parveke uuteen uskoon, tehty suursiivousta ja vietetty kokonainen päivä shoppailemassa. Aika ennenkuulumatonta, kun on musta kyse.

Syömiset on menny ihan kivasti. Mitä nyt ikeassa tuli kiskottua ranskalaisia ja donitsi, ja sen jälkeen vielä sipsiä aika kiitettävästi. Hups.

Pain is temporary, pride is forever

Toi lause toistu mun päässä äsken varmaan noin 10356 kertaa, kun painelin menemään juoksumatolla.

En oikeen keksiny mitä oisin salilla tehnyt, kun eilen tein fiksuna niin jalat, keskivartalon kuin yläkroppaakin. Otin sitten semmosen hyvinkin kevyen tavotteen, että ylitänpä tänään itteni täysin ja juoksen putkeen 45 minuuttia.

(Tähän kohtaan mainittakoon, että vähän aikaa sitten en kyennyt juoksemaan edes parin sadan metrin matkaa bussipysäkille ilman, että tukehtumiskuolema oli lähellä. Puhumattakaan siitä, kun mun yläasteen liikunnanopettaja luuli, että mulla on astma, kun hengästyin iiihan pikkusen kun juostiin urheilukenttä kerran ympäri..).

Jouduin venyttelemään pimeessä, kun en osannut laittaa valoja päälle.. :D

Anyways, olin siis matolla yhteensä 50min ja ekat 5min kävelin. Kun olin ollu siinä yhteensä 15min, meinasin luovuttaa. Sit pakotin itteni puoleen tuntiin, ja sen saavutettuani aattelin, etten mä tähän voi lopettaa. Oisin periaatteessa jaksanut juosta tunninkin, mut meinas laatta lentää.

Laattaamisesta päästään aiheeseen Minä ja mun ruoanlaittotaidot:

Tän kuvan laatu nyt on vähän mitä on. Otin kyllä kamerallakin kuvia, mutta ton syötyäni tajusin, ettei ykskään niistä kuvista tallentunu mihinkään, koska mun kamerassa ei ollu muistikorttia. Tää on siis vaan olematonta Whatsapp-materiaalia.

Ei riitä, että se näyttää oksennukselta. Se myös maistu siltä. Ton voimalla mä lähdin sinne salille, ja varmaan oisin pystynykin juoksemaan sen tunnin, jos oisin syöny jotain vähän normaalimpaa.

Ja äsken nautin tän herkkuaterian joka näyttää epäilyttävästi siltä, kuin se ois jo kerran syöty. Mmmmmmmmmmh.

Ostin tänään ekaa kertaa avokadoa ja näiden ruokien jälkeen tulin siihen tulokseen, etten tuu sitä enää ikinä syömään. Success!

You want me down on earth but I am up in space

 Tiedättekö sen tunteen, kun löytää ittensä jumppatunnilta ihmettelemästä, että mitäs helvettiä mä täällä teen? Muut pomppii ohjaajan perässä hiukset hulmuten, ja itellä meinaa tirahtaa kyynel jos toinenkin, kun hävettää niin kauheesti vaan heilua epämääräsesti samaan suuntaan kuin muutkin. Mulle kävi tänään niin.

Menin RVP-jumppaan, jonka kuvittelin olevan samanlainen kuin ennenkin. Vaan eipä ollut. Koreografia oli ihan mahdoton sellaselle, jolta puuttuu koordinaatiokyky ja jota ei voi kutsua ketteräksi edes vitsillä. Sen takia mä en kauheasti jumpissa tykkääkään käydä, kun ne alkulämmittelyt ei vaan yksinkertasesti multa luonnistu. Zumbat ja tanssitunnit ei tuu siis kuuloonkaan, bodypumpeihin ja vastaaviin voin just ja just mennä. Mua mollattiin aina koululiikuntatunneillakin siitä, kuinka tyhmältä näytin, jos sattu olemaan tanssia tai muuta vastaavaa.

Kerran mun ex yritti opettaa mulle tennistä, ja lopulta päädyttiin molemmat paiskomaan mailoja, kun kummallakin meni hermot siihen, etten osannut tehdä perässä sen näyttämiä liikkeitä.

Nojoo, sitten itse tämänpäiväseen aiheeseen. Aattelin näyttää muutaman jutun, joilla korvaan herkkuja ja yritän pitää ahmimishimot kurissa.

Ekana tietty klassinen maitorahka ja sen erilaiset variaatiot makeannälkään. Tässä Ehrmannia, funlightia, pikkusen steviaa ja vadelmia. Ennen vihasin maitorahkaa, mutta sit tulin maistaneeksi tota Ehrmannia, joka on paljon makeempaa kuin mitkään kitkerät Valiot tai Pirkat. Toinen mitä syön ihan mielelläni on Skyr, mutten oo ihan varma onko se maitorahkaa vai jotain muuta.

Toinen mikä mulla auttaa makeanhimoon on ihan vaan pelkkä mehu, useimmiten funlight. En osaa juoda päivässä pelkkää vettä niin paljoa kun ois suositeltavaa, joten tässä saan kaks kärpästä yhdellä iskulla.

Suolasenhimoon syön paistettuja papuja :D Kuulostaa niin säälittävältä että ihan naurattaa, mutta noi on oikeesti ihan jees. Porkkanat sun muut on mun mielestä liian makeita, eikä ne siks käy.

Raejuustoa (ja nimenomaan Kesoa!) vetelen helposti isommankin purkin kerrallaan. Syön sitä etenkin sillon, kun ei oo nälkä, mut on pakko vaan syödä jotain. Lisään sitä myös aikalailla jokaseen lämpimään ruokaan, esim just noiden papujen seuraksi.

 Viimisenä laihduttajien suosima vihreä tee ihan vaan tapasyömiseen. Ei tuu syötyä ihan 24/7, kun pitää tota teemukia vierellä ja hörppii siitä hyvinkin sivistyneesti.

Loppuun vielä mun tän päivän treenit:

- RVP, 45 minuuttia

- Raivokasta häpeän säestämää crossailua 20min

- Loitontajat 3 x 15, 35kg

- Lähentäjät 3 x 15, 35kg

- Prässi 3 x 15, 50kg

- Kyljet 3 x 15 / puoli, 10kg kahvakuulalla

- Rintoja 3 x 15, 15kg

- Istumaannousuja ja selkälihaksia 3 x 15

Gosh

Mä harvemmin käyn missään isoissa kaupoissa ruokaostoksilla, mutta edellispäivänä sellaseen päädyin ja ostin poikkeuksellisen paljon tavaraa kerralla.

Okei jollekin toi on ehkä vähän, mutta mulle paljon. Yleensä ostan suunnilleen yhden rahkan kerrallaan.

 Edellispäivän ruokailut meni ihan superhyvin, ja eilinenkin alkoi lupaavasti...

... ja jatkuikin lupaavasti aika pitkään ...

.. kunnes muhun iski ihan pakottava tarve päästä hakemaan pizzaa. Siihen mahdollisesti vaikutti se, että mun luona tuli käymään pari vanhaa kaveria. (Vaikkakin mä olin meistä ainoa joka tota pizzaa osti..)

Aina ennen mulle on käyny niin, että jos oon syöny vähänkin jotain mättöruokaa, on mun ollu pakko ahmia sen jälkeen ihan kaikkea, koska "Mä kuitenkin söin jo ton heseaterian / sipsipussin / minkä millonkin, voin mä nyt tänkin syödä". Sitten se sama jatkuu seuraavana päivänä, koska "No mä kuitenkin ahmin eilen, niin voin mä vielä tänäänkin. Huomenna sit jatkan". Ja tadaa, kierteessä ollaan.

 Näin meinas käydä eilenkin. Olin jo lähdössä sipsiostoksille ja päätin etukäteen, että huomenna (tänään) töissä saan sitten ahmia ihan hulluna ja sitten taas lauantaina jatkan tiukalla linjalla.

Jokin kuitenkin esti. Sipsit jäi ostamatta ja aamulla söin maitorahkaa, samoin töissä tauolla. Kotona vetelin raejuustoa, kunnes taas heräs pizzahimo. Söinpä sitten siis äskenkin tollasen ihan samanlaisen pizzan. Sen lisäks söin vielä pullaa, juustoa ja vaaleeta leipää tuorejuustolla. Damn you.

Mun seuraava postaus saa luvan olla osotus siitä, että mä en enää sorru tohon mun entiseen ajattelutapaan. Huomenna mä jatkan (tällä kertaa oikeesti) taas normaalilla linjalla, ja oon ilonen siitä, että pääsin vähän herkuttelemaan. Osittain oon kuitenkin jo näköjään edistynyt, koska aikasemmin oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että vähänkin epäterveellisemmän ruuan jälkeen vedetään täysin överiksi. Aina.

Ps. Ostin eilen sen uuden läppärin, joten tästä postauksta eteenpäin kuvat alkaa olla ihan kunnon kameralla otettuja näiden puhelinkuvien sijaan. Wuu!