maanantai 15. huhtikuuta 2013

Pain is temporary, pride is forever

Toi lause toistu mun päässä äsken varmaan noin 10356 kertaa, kun painelin menemään juoksumatolla.

En oikeen keksiny mitä oisin salilla tehnyt, kun eilen tein fiksuna niin jalat, keskivartalon kuin yläkroppaakin. Otin sitten semmosen hyvinkin kevyen tavotteen, että ylitänpä tänään itteni täysin ja juoksen putkeen 45 minuuttia.

(Tähän kohtaan mainittakoon, että vähän aikaa sitten en kyennyt juoksemaan edes parin sadan metrin matkaa bussipysäkille ilman, että tukehtumiskuolema oli lähellä. Puhumattakaan siitä, kun mun yläasteen liikunnanopettaja luuli, että mulla on astma, kun hengästyin iiihan pikkusen kun juostiin urheilukenttä kerran ympäri..).

Jouduin venyttelemään pimeessä, kun en osannut laittaa valoja päälle.. :D

Anyways, olin siis matolla yhteensä 50min ja ekat 5min kävelin. Kun olin ollu siinä yhteensä 15min, meinasin luovuttaa. Sit pakotin itteni puoleen tuntiin, ja sen saavutettuani aattelin, etten mä tähän voi lopettaa. Oisin periaatteessa jaksanut juosta tunninkin, mut meinas laatta lentää.

Laattaamisesta päästään aiheeseen Minä ja mun ruoanlaittotaidot:


Tän kuvan laatu nyt on vähän mitä on. Otin kyllä kamerallakin kuvia, mutta ton syötyäni tajusin, ettei ykskään niistä kuvista tallentunu mihinkään, koska mun kamerassa ei ollu muistikorttia. Tää on siis vaan olematonta Whatsapp-materiaalia.

Ei riitä, että se näyttää oksennukselta. Se myös maistu siltä. Ton voimalla mä lähdin sinne salille, ja varmaan oisin pystynykin juoksemaan sen tunnin, jos oisin syöny jotain vähän normaalimpaa.


Ja äsken nautin tän herkkuaterian joka näyttää epäilyttävästi siltä, kuin se ois jo kerran syöty. Mmmmmmmmmmh.

Ostin tänään ekaa kertaa avokadoa ja näiden ruokien jälkeen tulin siihen tulokseen, etten tuu sitä enää ikinä syömään. Success!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti