Saikku loppu ja treenit jatkuu

Aika tarkalleen kaks viikkoa pysyttelin poissa salilta ja töistä jäätävän flunssan ja vatsakivun takia. Ruokaa oon ahminu kaksin käsin ja turvonnu varmaan neljä kiloa. Ei oo säästyny mitkään pizzat, sipsit, heset, mäkit, nuudelit tai jätskit mun mahaltani. #Fitness #For #Life #Oh #Yeah vai miten se meni.

Olin tänään salilla yksin (tai niin mä kuvittelin..), joten päätin ottaa kerrankin vähän kuvia sieltä.

Todellisuudessa homma meni niin, että työntekijä oli istuskellut takavasemmalla koko ajan, ja varmaan hiukan naureskellu mun peiliposeille ja ennen kaikkea sille, kun kyykkäsin ekaa kertaa niin että oli 15kg painotanko (?) niskan takana. Mä kun en jaksanu nostaa sitä pään yli enää pois kun olin valmis, ja jouduin käytännössä kiemurtelemaan lattialle ja pudottamaan sen. Heh heh..

 

En oo oikeen kehdannu tehdä mitään noilla vapailla painoilla, kun aina siinä on ollu joku vieressä niin tietäväisenä ahertamassa. Tänään sit kokeilin maastavetoja ekaa kertaa ikinä 20kg painoilla, koska olin "yksin" ja nyt voin jatkossa tehdä niitä vaikka ois muita vieressä. Wuu!

Meidän salilla käy muuten yks niin herttanen tyttö (/nainen). Jumpissa se on usein eturivissä ja viittaa innokkaana kun kysytään, että onko joku ekaa kertaa ja kyselee heti jos ei osaa jotain. Salin puolella se pyörii uuden laitteen vieressä ihan avoimen tietämättömänä varmaan 5 minuuttia ja pohtii, että miten päin siihen kuuluis mennä ja miten sitä käytetään. Jotenkin niin sulosta, kun käytännössä kaikki muut tuolla on vaan silleen "Joo siis kyllä mä tiedän miten tätä käytetään", vaikkei todellisuudessa ois harmainta hajua.

Syksyllä tein prässiä muistaakseni 80kg painoilla, kunnes onnistuin rikkomaan (uudelleen) mun polven. En oo vieläkää uskaltautunu takas noin isoihin painoihin, tänään tein tokaa kertaa 60kg:lla.

En oo tainnu täällä vielä tosta polvesta kertoakaan. Rikoin sen pari vuotta sitten, kun liukastuin niin että se meni tavallaan lukkoon, ja sitten rusahti. Buranaa naamariin ja aamulla se polvi oli varmaan mun pään kokonen (ja mulla on hiton iso pää). Käytin pari kuukautta keppejä ja juoksin lääkärissä, ja nyt se on tavallaan ok, muttei entisensä. Jos astun vähänkin huonosti, se muljahtaa pikkusen pois paikoiltaan (ja sattuu!), mutta menee heti takasin.

Itseasiassa mun molemmat polvet on aika paskaa tekoa, koska kummassakaan ei oo vissiin ollenkaan sitä kuoppaa, johon sen polvilumpion pitäis mennä. Toi rikkinäinen polvi on siitä vielä huonompi, että ne nivelsiteet on löysemmät ja siks se pääsee muljumaan ihan miten sattuu.

 

Mun uus herkku, paahdettu ruisleipä ja raejuusto :D

Workout? No thanks!

  Parina viime päivänä on jäänyt treenit välistä, koska sen 45 minuutin juoksun aikana mulla oli ilmeisesti sukka päin helvettiä ja tässä lopputulos:

(Olkaa hyvä vaan <3)

Näyttää ehkä aika olemattomalta, mutta toi muuten sattuu. Suunnittelin meneväni kuitenkin huomenna taas normaalisti salille.

Mä oon viime päivinä tehnyt aika paljon muutakin kuin vaan maannut sohvalla, vaikken ookkaan varsinaisesti treenannut. On käyty kirpparikierroksella ja pyörimässä ikeassa, laitettu parveke uuteen uskoon, tehty suursiivousta ja vietetty kokonainen päivä shoppailemassa. Aika ennenkuulumatonta, kun on musta kyse.

Syömiset on menny ihan kivasti. Mitä nyt ikeassa tuli kiskottua ranskalaisia ja donitsi, ja sen jälkeen vielä sipsiä aika kiitettävästi. Hups.

Gosh

Mä harvemmin käyn missään isoissa kaupoissa ruokaostoksilla, mutta edellispäivänä sellaseen päädyin ja ostin poikkeuksellisen paljon tavaraa kerralla.

Okei jollekin toi on ehkä vähän, mutta mulle paljon. Yleensä ostan suunnilleen yhden rahkan kerrallaan.

 Edellispäivän ruokailut meni ihan superhyvin, ja eilinenkin alkoi lupaavasti...

... ja jatkuikin lupaavasti aika pitkään ...

.. kunnes muhun iski ihan pakottava tarve päästä hakemaan pizzaa. Siihen mahdollisesti vaikutti se, että mun luona tuli käymään pari vanhaa kaveria. (Vaikkakin mä olin meistä ainoa joka tota pizzaa osti..)

Aina ennen mulle on käyny niin, että jos oon syöny vähänkin jotain mättöruokaa, on mun ollu pakko ahmia sen jälkeen ihan kaikkea, koska "Mä kuitenkin söin jo ton heseaterian / sipsipussin / minkä millonkin, voin mä nyt tänkin syödä". Sitten se sama jatkuu seuraavana päivänä, koska "No mä kuitenkin ahmin eilen, niin voin mä vielä tänäänkin. Huomenna sit jatkan". Ja tadaa, kierteessä ollaan.

 Näin meinas käydä eilenkin. Olin jo lähdössä sipsiostoksille ja päätin etukäteen, että huomenna (tänään) töissä saan sitten ahmia ihan hulluna ja sitten taas lauantaina jatkan tiukalla linjalla.

Jokin kuitenkin esti. Sipsit jäi ostamatta ja aamulla söin maitorahkaa, samoin töissä tauolla. Kotona vetelin raejuustoa, kunnes taas heräs pizzahimo. Söinpä sitten siis äskenkin tollasen ihan samanlaisen pizzan. Sen lisäks söin vielä pullaa, juustoa ja vaaleeta leipää tuorejuustolla. Damn you.

Mun seuraava postaus saa luvan olla osotus siitä, että mä en enää sorru tohon mun entiseen ajattelutapaan. Huomenna mä jatkan (tällä kertaa oikeesti) taas normaalilla linjalla, ja oon ilonen siitä, että pääsin vähän herkuttelemaan. Osittain oon kuitenkin jo näköjään edistynyt, koska aikasemmin oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että vähänkin epäterveellisemmän ruuan jälkeen vedetään täysin överiksi. Aina.

Ps. Ostin eilen sen uuden läppärin, joten tästä postauksta eteenpäin kuvat alkaa olla ihan kunnon kameralla otettuja näiden puhelinkuvien sijaan. Wuu!