Saikku loppu ja treenit jatkuu

Aika tarkalleen kaks viikkoa pysyttelin poissa salilta ja töistä jäätävän flunssan ja vatsakivun takia. Ruokaa oon ahminu kaksin käsin ja turvonnu varmaan neljä kiloa. Ei oo säästyny mitkään pizzat, sipsit, heset, mäkit, nuudelit tai jätskit mun mahaltani. #Fitness #For #Life #Oh #Yeah vai miten se meni.

Olin tänään salilla yksin (tai niin mä kuvittelin..), joten päätin ottaa kerrankin vähän kuvia sieltä.

Todellisuudessa homma meni niin, että työntekijä oli istuskellut takavasemmalla koko ajan, ja varmaan hiukan naureskellu mun peiliposeille ja ennen kaikkea sille, kun kyykkäsin ekaa kertaa niin että oli 15kg painotanko (?) niskan takana. Mä kun en jaksanu nostaa sitä pään yli enää pois kun olin valmis, ja jouduin käytännössä kiemurtelemaan lattialle ja pudottamaan sen. Heh heh..

 

En oo oikeen kehdannu tehdä mitään noilla vapailla painoilla, kun aina siinä on ollu joku vieressä niin tietäväisenä ahertamassa. Tänään sit kokeilin maastavetoja ekaa kertaa ikinä 20kg painoilla, koska olin "yksin" ja nyt voin jatkossa tehdä niitä vaikka ois muita vieressä. Wuu!

Meidän salilla käy muuten yks niin herttanen tyttö (/nainen). Jumpissa se on usein eturivissä ja viittaa innokkaana kun kysytään, että onko joku ekaa kertaa ja kyselee heti jos ei osaa jotain. Salin puolella se pyörii uuden laitteen vieressä ihan avoimen tietämättömänä varmaan 5 minuuttia ja pohtii, että miten päin siihen kuuluis mennä ja miten sitä käytetään. Jotenkin niin sulosta, kun käytännössä kaikki muut tuolla on vaan silleen "Joo siis kyllä mä tiedän miten tätä käytetään", vaikkei todellisuudessa ois harmainta hajua.

Syksyllä tein prässiä muistaakseni 80kg painoilla, kunnes onnistuin rikkomaan (uudelleen) mun polven. En oo vieläkää uskaltautunu takas noin isoihin painoihin, tänään tein tokaa kertaa 60kg:lla.

En oo tainnu täällä vielä tosta polvesta kertoakaan. Rikoin sen pari vuotta sitten, kun liukastuin niin että se meni tavallaan lukkoon, ja sitten rusahti. Buranaa naamariin ja aamulla se polvi oli varmaan mun pään kokonen (ja mulla on hiton iso pää). Käytin pari kuukautta keppejä ja juoksin lääkärissä, ja nyt se on tavallaan ok, muttei entisensä. Jos astun vähänkin huonosti, se muljahtaa pikkusen pois paikoiltaan (ja sattuu!), mutta menee heti takasin.

Itseasiassa mun molemmat polvet on aika paskaa tekoa, koska kummassakaan ei oo vissiin ollenkaan sitä kuoppaa, johon sen polvilumpion pitäis mennä. Toi rikkinäinen polvi on siitä vielä huonompi, että ne nivelsiteet on löysemmät ja siks se pääsee muljumaan ihan miten sattuu.

 

Mun uus herkku, paahdettu ruisleipä ja raejuusto :D