Minä tahdon ulos, tahdon ulos kattilasta

Eilen kävin salilla ekaa kertaa varmaan kolmeen viikkoon. En mä mihinkään hulluun kuolematreeniin kyenny, mutta menin silti! Ihana fiilis.

Ei muuta ku tänään vaan uusiks.

Bataattimuusia, mozzarellasalaattia, parsakaalia, kukkakaalia, raejuustoa

Ehrmannia 250g, mansikka-granaattiomena funlightia, steviaa, soijarouhetta, soijahiutaleita

 

Eipä mulla sen ihmeempiä, tulin vaan näyttämään että kovasti mä yritän taas porskutella etiäpäin.

Ai saatana..

Kieriä lattialla kuin hullu

Pikkusen on vierähtäny aikaa viime postauksesta, kuten joku huomauttikin. Meinasin kirjotella, että tässähän tää ihan hyvin rullaa, mutten vaan oo oikeen keksiny postausaiheita. Se on kuitenkin vaan puolittainen totuus, koska koko treenailu on menny viimiset pari viikkoa aivan päin helvettiä. Mulla on ollu pääni sisällä sen verran sekopäinen meno, että urheilu ja terveellinen ruoka on rehellisesti sanottuna ollu aika viimisenä mun mielessäni. Tai no, onhan ne ollu mun mielessäni, ja niistäkin oon ottanu semisti stressiä. En vaan oo jaksanu tehdä mitään mitä pitäis.

Mietin hetken aikaa, että kirjotanko näistä epäonnistumisista tänne ollenkaan, mutta päätin kirjottaa, koska mua ainakin motivoi nähdä, että muutkin epäonnistuu ja jatkaa siitä huolimatta. Eihän tää mitään fitness-menoa oo (Tajusin just, että mulla oli "fitness" blogilistan avainsanoissa ja kävin äsken poistamassa sen.. :D Heh), enkä mä pystyis noudattamaan mitään överitarkkaa ruokavaliota viikkoa pidempään. Mun on vaikea samaistua moneen treenibloggaajaan, koska ne tuntuu välillä vähän turhan yli-ihmisiltä. Mä oon vaan mä. Välillä onnistun, välillä en. Joskus (usein) ratkean, joskus taas syön pitkäänkin tosi fiksusti. Mä en ymmärrä palautusjuomista ja proteiineista sun muista oikeastaan mitään, mutta opin kokoajan.

Mulle on tullu kiloja lisää noin 3kg, mittanauhaan en oo uskaltanu edes koskea. Nyt olo on kuitenkin taas sen verran normaali, että ehkäpä tää lähtee taas rullamaan tästä tavalliseen tapaan. Koitan olla ottamatta stressiä urheilusta, ja löytää sen mystisen liikunnan ilon. Ehkä joskus mä vielä meen salille ihan vaan siks, että se on kivaa. Kuulostaa kyllä aika kaukaahaetulta.. Ehkä, ehkä.

Mutta joo, sitten siihen puolittaiseen totuuteen:

Mun on oikeesti ollu vähän vaikea keksiä postausaiheita. Millasia te haluaisitte lukea?

Tuntuu vähän tyhmältä vaan päivitellä joka päivä, että "Tässä ois taas kuva tästä wokista jota söin tänään, ja tässä sit tää maitorahka jonka söin salin jälkeen. Salilla treenasin pääasiassa jalkoja näillä ja näillä liikkeillä, huomenna sit keskivartaloa".

Haluaisin tehdä oikeesti mielenkiintosia postauksia, joissa ois joku pointti / aihe. On mulla jonkun verran noita mielessä, mutta ehkäpä teiltä irtois jotain, mitä en oo tullu ajatelleeksi?

Saikku loppu ja treenit jatkuu

Aika tarkalleen kaks viikkoa pysyttelin poissa salilta ja töistä jäätävän flunssan ja vatsakivun takia. Ruokaa oon ahminu kaksin käsin ja turvonnu varmaan neljä kiloa. Ei oo säästyny mitkään pizzat, sipsit, heset, mäkit, nuudelit tai jätskit mun mahaltani. #Fitness #For #Life #Oh #Yeah vai miten se meni.

Olin tänään salilla yksin (tai niin mä kuvittelin..), joten päätin ottaa kerrankin vähän kuvia sieltä.

Todellisuudessa homma meni niin, että työntekijä oli istuskellut takavasemmalla koko ajan, ja varmaan hiukan naureskellu mun peiliposeille ja ennen kaikkea sille, kun kyykkäsin ekaa kertaa niin että oli 15kg painotanko (?) niskan takana. Mä kun en jaksanu nostaa sitä pään yli enää pois kun olin valmis, ja jouduin käytännössä kiemurtelemaan lattialle ja pudottamaan sen. Heh heh..

 

En oo oikeen kehdannu tehdä mitään noilla vapailla painoilla, kun aina siinä on ollu joku vieressä niin tietäväisenä ahertamassa. Tänään sit kokeilin maastavetoja ekaa kertaa ikinä 20kg painoilla, koska olin "yksin" ja nyt voin jatkossa tehdä niitä vaikka ois muita vieressä. Wuu!

Meidän salilla käy muuten yks niin herttanen tyttö (/nainen). Jumpissa se on usein eturivissä ja viittaa innokkaana kun kysytään, että onko joku ekaa kertaa ja kyselee heti jos ei osaa jotain. Salin puolella se pyörii uuden laitteen vieressä ihan avoimen tietämättömänä varmaan 5 minuuttia ja pohtii, että miten päin siihen kuuluis mennä ja miten sitä käytetään. Jotenkin niin sulosta, kun käytännössä kaikki muut tuolla on vaan silleen "Joo siis kyllä mä tiedän miten tätä käytetään", vaikkei todellisuudessa ois harmainta hajua.

Syksyllä tein prässiä muistaakseni 80kg painoilla, kunnes onnistuin rikkomaan (uudelleen) mun polven. En oo vieläkää uskaltautunu takas noin isoihin painoihin, tänään tein tokaa kertaa 60kg:lla.

En oo tainnu täällä vielä tosta polvesta kertoakaan. Rikoin sen pari vuotta sitten, kun liukastuin niin että se meni tavallaan lukkoon, ja sitten rusahti. Buranaa naamariin ja aamulla se polvi oli varmaan mun pään kokonen (ja mulla on hiton iso pää). Käytin pari kuukautta keppejä ja juoksin lääkärissä, ja nyt se on tavallaan ok, muttei entisensä. Jos astun vähänkin huonosti, se muljahtaa pikkusen pois paikoiltaan (ja sattuu!), mutta menee heti takasin.

Itseasiassa mun molemmat polvet on aika paskaa tekoa, koska kummassakaan ei oo vissiin ollenkaan sitä kuoppaa, johon sen polvilumpion pitäis mennä. Toi rikkinäinen polvi on siitä vielä huonompi, että ne nivelsiteet on löysemmät ja siks se pääsee muljumaan ihan miten sattuu.

 

Mun uus herkku, paahdettu ruisleipä ja raejuusto :D