It's pizza time!

Tein tänään pitkästä aikaa karppipizzaa ja ajattelin jakaa reseptin teillekin. En muuten pahemmin seuraile ruokien hiilareita, mutta koitan vältellä turhia valkosia viljoja. Syön siis leipäni, pastani, tortillani yms. yleensä täysjyväversioina.

Tänäänkin oli tarkoitus tehdä täysjyväpohja, mutta päädyinkin tähän täysin viljattomaan versioon. 

Pohjan ainesosat ovat yksinkertaisesti kananmuna ja suola.

Ensin vatkataan kananmunien valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sitten lisätään vähän suolaa ja sekoitetaan varovasti keltuaiset mukaan ja that's it. Tämä vaahtomainen taikina levitetään leivinpaperille, ja laitetaan 200°C uuniin noin 10-15 minuutiksi.

Mä käytin tähän viisi munaa, mutta taikinaa tuli varmaan puolet liikaa. Fiksuin määrä olis kaiken järjen mukaan kolme munaa.

 

Tässä välissä leikkelin täytteet ja haistelin vähän epäileväisenä uunista tulevaa kakkupohjan tuoksua. 

Ja lässähtäneeltä kakkupohjaltahan se näyttikin:

 

Täytin kuitenkin tuon lätyskän ja pistin vielä vajaaksi vartiksi uuniin.

 

Ja kyllähän se ihan pizzasta meni! Pohja ei maistunut kananmunalta, eikä kyllä oikeastaan miltään muultakaan. Se ei ollut yhtä rapeaa kuin normaali pizzapohja, mutta ihan varmasti tuun tekemään tällä reseptillä pizzoja jatkossakin.

Monday

Mistä näitä lukijoita oikein tulee, vaikka mä oon ollut viime aikoina näin laiska kirjottelemaan? Ihan mahtavaa joka tapauksessa! Ja motivoivaa; helpompi ottaa itseään niskasta kiinni ja päivitellä useammin kuulumisia, kun tietää että joku oikeasti lukee näitä.

Mulla on vähän kestänyt niiden kroppakuvien kanssa, kun mun piti ne luonnonvalossa ottaa, enkä mä tietenkään ole ollut sellasiin aikoihin hereillä. Muita, jotka nukkuu pitkälle iltapäivään ja joutuu pistämään herätyksen jos täytyy olla ylhäällä vaikka klo 15:00? Välillä tuntuu, että päivät menee ihan hukkaan, mutta toisaalta inhoan olla hereillä aikaisin.

Ainoa valosalla otettu kuva, joka mulla on teille tarjota, on tämä:

Funlight-mehujäätä! Ihan elintärkee kuva.

No mutta oikeesti, toi on tosi simppeli (ja kaloriton) syötävä silloin, kun jotain tarttis saada, muttei ole sen kummemmin nälkä. Mun mielestä vähemmän masentavaa tässä muodossa, kuin ihan pelkkänä mehuna.

Ja tässä viimeinkin aika olematon yölampun valossa otettu kuva nykytilanteesta:

Aikalailla samalta näyttää edelleen kuin aiemminkin.

Haluan tähän väliin kommentoida yhtä saamaani kommenttia ihan täällä julkisesti.

 "Oon seurannut sun blogia jo pitkään, mutta en vissiin riittävän aktiivisesti kun on jäänyt pari asiaa huomaamatta. Oon aina ajatellut että oletpa sä ihanan kauniissa, timmissä ja hyvässä kunnossa (ulkonäön perusteella). Nyt kun aloin paremmin seurailemaan jotenkin ihan järkytyin siitä että haluat laihtua. Ja profiilitekstissä lukee että olet "ennen lievästi ylipainonen". Kaikissa blogin kuvissa näytät mielestäni kaikkea muuta kuin lähelläkään ylipainoa huitelevalta ihmiseltä! Jos olisin sinä en todellakaan laihduttaisi enää! Näytät oikeastaan siltä että sinulla on suhteellisen pieni rasvaprosentti ja paino tulee pitkälti lihaksista!"

Noh. Mulla ei oikeasti ensinnäkään oo oikeastaan minkäänlaisia lihaksia. Ainoa mitä jaksan tehdä vähänkään isommilla painoilla, on jalkaprässi. En jaksa punnertaa enkä oo koskaan jaksanut vetää yhtäkään leukaa. Vatsalihakset on ihan kohtalaiset, muttei mitenkään näkyvät tai tuntuvat. Tosi vaikea selittää näin. Ehkä se kertoo jotain, että mun poikaystäväkin vähän naureskeli kun luki ton kommentin. Ei siis mitenkään pahalla kirjottajaa kohtaan missään nimessä, vaan ihan vaan siksi, että mä oon aikalailla timmin vastakohta.

Toisekseen, mä tosiaankin olin ainakin BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. Mun normaalipainon yläraja on muistaakseni noin 69kg ja enimmilläni painoin sen 74kg. Eihän se montaa kiloa ole, mutta tarpeeksi ylittämään sen rajan. En oo pitänyt itseäni missään vaiheessa mitenkään erityisen isona tai lihavana. Toi "ennen lievästi ylipainoinen" kuvasti vaan mun mielestä hyvin mun lähtötilannettani.

En oikein saanut otettua tarpeeksi hyvää kuvaa, kun toisella kädellä piti pitää kännykkää, mutta kuitenkin, ei se ihan timmein masu:

Nojuu, hyvää alkuviikkoa kaikille!

They see me rollin'

Kauheeta mikä morkkis on taas siitä, etten oo kirjotellut mitään. Täällä kuitenkin sujuu kaikki hyvin!

Oon saanut aika hyvin kiinni taas terveellisistä elämäntavoista. Suurilta osin tämä johtuu mun ja mun poikaystäväni vedosta / kilpailusta: me laihdutetaan helmikuun loppuun ja kisataan, kummalta putoaa paino prosentuaalisesti enemmän. Mä ajattelin hoitaa laihdutuksen terveellisesti, poikaystävän suunnitelma taas on syödä niin vähän kuin mahdollista. Oon koittanut selittää sille, ettei se sillä laihdu ja ratkeaa vaan ahmimaan, mutta oppikoot kantapään kautta.

 

Kukkakaalia, parsakaalia, tofua, raejuustoa

 Jonkun korvaan tällanen kisailu kuulostaa ehkä kohtalaisen tyhmältä ja siltä, että maaliskuun alussa kaikki räjähtää taas käsiin. Meillä on kuitenkin kummallakin jonkin verran pudotettavaa ja yksinään laihduttamisesta (/terveellisistä elämäntavoista) ei tule mitään jos toinen vetelee vieressä roskaruokaa. Mun suunnitelmana ainakin on jatkaa tällä linjalla myös helmikuun jälkeen. Tästä vaan on helppoa lähteä taas liikkeelle.

 

Wokkia, tofua, raejuustoa, ruisleipä sulatejuustolla ja kurkulla

 Ekana kisapäivänä käytiin vaa'alla ja mun paino alkoi taas seiskalla.. tasan 71kg. Tosta on nyt vasta reilu viikko aikaa, joten suunnilleen samoissa lukemissa mennään edelleen.

Sipulimunakasta, raejuustoa, herkkusieniä, kesäkurpitsaa ja salaattia

Päärynää, viinirypäleitä ja vaniljaskyriä

Kurkkua, cantaloupemelonia, päärynää, halloumia, cashewpähkinöitä, viinirypäleitä, salaattia

Tulipa paljon näitä ruokakuvia. No, parempi kai näin kuin postaus ilman kuvia.

Mulla on nyt pari vapaapäivää, joten koitan ehtiä ottamaan kuvia luonnonvalossa siitä, miltä mun kroppa näyttää tällä hetkellä. Viikonloppuja!