Huomasin tänään täällä blogissani kommentin, että oon taas kadonnut jonnekin. Niinhän se vähän tuppaa menemään. Mä en oikein osaa kirjotella muuta kuin silloin, kun jotain edistystä tai suurta takapakkia on ilmennyt tai silloin, kun on oikeasti jotain muuta asiaa.
Ostin tossa joku aika sitten kahvakuulan ja meinasin kirjottaa siitä ja otin ihan kuviakin. Sitten rupesin taas miettimään, että ketä oikeasti kiinnostaa. Ja nyt kun mietin uudelleen, niin oishan se ollut ehkä kiva siitä kirjottaa eikä olla vaan hiljaa.
Tässäpä nyt sitten kuvaa mun uudesta hankinnastani, joka on totta puhuen jäänyt aika vähäiselle huomiolle (mietin pitkään, että onko toi edes suomea, mutta koska googlen mukaan on, niin menkööt nyt sitten). Anyways, suurin treeni mitä tolla oon tehnyt on se, kun nostin sen paketista tuolin alle pois jaloista pyörimästä. Pitäis ihan oikeasti ryhdistäytyä tän urheilun suhteen. Mä oon tosin ollut nyt vähän heikossa hapessa oksentelua myöten, joten menkööt nyt vaikka sitten sen piikkiin.
Mutta tosiaan, se kuva:
Kyllä nyt on hiieno.
Urheilusta puheenollen, pyöräilin eilen pitkästä aikaa; päälle kymmenen kilsaa, josta puolet ihan hirveessä vastatuulessa. Oli vielä pakko vähän leijua, kun eräs mut ohittanut mies ei jaksanutkaan polkea yhtä mäkeä ylös, ja mä sitten puolkuolleena näytin, että minäpä jaksan. Not the best idea. Sen jälkeen oli pakko pysähtyä vähän matkan päähän "coolisti tekstailemaan", eli tekemään pientä hentoista välikuolemaa.
Voi niitä aikoja, kun jaksoin juosta putkeen melkeenpä tunnin. Haluaisin taas jaksaa treenata kunnolla, mutta kun mä olen vaan niin uskomattoman laiska. En tiedä mikä aivopieru se oli kun mä joskus täälläkin sanoin, että oon ehkä hiljalleen alkanut löytämään sen paljon hypetetyn liikunnan ilon. Kyllä se urheilu sillonkin oli aikalailla pakkopullaa, ennemminkin mä vaan totuin siihen.
Ehkä se oli vähän vastaava aivopieru kuin tämä:
Teki vähän mieli kananmunaa, joten keitin ja söin sitten koko kennollisen valkuaiset. Hyi hitto kun meinaa tulla ylös nyt jo pelkästä ajatuksestakin. Noi mustapippurit vielä pahensi asiaa, kun kokoajan sai miettiä, että olikohan toi kuorenpala vai pippuri jota just purasin. Nojoo, tätä ei enää ikinä.
Juttailu ei ehkä kuvasta päätellenkään oo ihan sellaisenaan onnistunut, muttei se tarkota, että oisin ratkennut taas mättämään roskaruokaa. Toki tässä välissä oli esimerkiksi vappu ja kaverin synttärit, joten alkoholia meni ja hiilareita tuli tankattua, mutta pakkohan sitä on laihduttamisen ohella elääkkin. Äitienpäivänä onnistuin onneksi syömään aika fiksusti. Yleensä äitin luona mätän kaikki kaapit tyhjäksi, mutta tällä kertaa ruoka koostui pääasiassa grillatuista kasviksista, salaatista ja uusista perunoista. Ja vähän sipseistä ja juustoista ja voista ja vaaleesta leivästä.. Shh.
Vaaka näytti äsken lukemaa 70.5kg. Alkupainosta on siis lähtenyt jo 4.5kg.
Totesin, että Jutan tarkat ohjeet eivät olleetkaan mulle se sopivin vaihtoehto, vaikka kyllä nekin ruuat tavallaan olis uponneet. Paremmaksi tavaksi olen todennut sen, että omaksuin GFG:stä ne ruoka-aineet, joita saan syödä, ja pyrin tekemään niistä omia variaatioitani (vaikka toki siis GFG:ssäkin voi keksiä vaikka mitä erilaisia annoksia, kunhan tekee sen dieetin ohjeiden mukaisesti).
 |
| Kurkkua, salaattia, kirsikkatomaatteja ja pirkka 3% fetaa. |
GFG:stä mulle jäi päälle ruokien punnitseminen. Laskin tästä salaatista tarkat kalorit, ja niitä oli 143! Siis 143, se ei oo yhtään mitään ja tällä on helppo huijata itseään, että tulipa taas syötyä iso lautasellinen ruokaa, ja vielä juustoakin. Söin tosta vieläpä jonkun verran ennen kuvan ottamista, joten annos oli todellisuudessa hiukan isompi.
Tällä hetkellä kurkusta alas menee siis mm. maitorahkaa, runsaasti kasviksia, kananmunan valkuaisia (ei enää niin runsaasti), kevytfetaa, raejuustoa ja tummaa pastaa. Tai no ei nyt tällä hetkellä, mutta you know. Nykyään. Kaurapuuro ja vehnäleseet vähän jäivät taka-alalle, mutta yritän kompensoida niitä syömällä ruisleipää, vaikkei se GFG:hen kuulunutkaan.
Dieetistä pyörii kyllä netissä niin miljoona eri versiota, etten tiedä mikä niistä on se ihan "oikea" taikka paras. Joissain suolan käyttäminen on kielletty, joissain sitä taas suositellaan käyttämään. Joissain perunaa on päivällisellä 40g, joissain 170g. Ja välillä olen törmännyt ohjeisiin, joiden mukaan hiilarit voi korvata real-leivällä. Eihän se dieetti noista mihinkään varmaan kaadu, mutta vähän harmi silti, että versioita on niin monia, ettei tiedä mitä noudattaa.
Pakko vielä näyttää, miten terveellisiä tortilloja tehtiin yks päivä poikaystävän kanssa. Yleensäkin käytetään täysjyväpohjia, mutta kustaan homma lisäämällä vähän juustoraasteita, pari pakettia mozzarellaa, koskenlaskijaa, rasvaisinta fetaa jne. Ja kaikkia tietysti samaan aikaan.
Tässä mulla oli täysjyväpohja, salaattia, kurkkua, 3% fetaa, rasvatonta raejuustoa, avokadoa, tomaatteja ja maustamattomaan jogurttiin tehtyä dippiä.
Lähetän yleensä nämä blogiin tulevat kuvat poikaystävälle kännykällä facebookiin, jotta saan ne tallennettua sieltä koneelle ilman mitään johtovirityksiä. Äsken tein taas niin ja poikaystävältä tuli perään kysymys, että tehtäiskö taas tortilloja, kun tuli niin hirveä himo. Kohta siis kauppaan, nam.
Tajusin just, että puhuin itteni pussiin tossa ekassa kappaleessa kun sanoin, etten osaa kirjottaa, ellei ole jotain oikeeta asiaa. Tää on ehkä mun ensimmäinen postaus josta käy ilmi, kuinka puhelias oon oikeassa elämässä ja miten mun ajatukset sinkoilee paikasta toiseen. No, onpahan kerrankin jotain luettavaa.
