Ei oo muuten vaaka näyttänyt vuoskausiin vitosella alkavia lukemia.. Tai siis tätä ennen.
Tässä jo parisen viikkoa paino on pyörinyt suunnilleen 59kg:ssa. Käväisi se jo kiloa alempanakin, mutta se meni sen piikkiin, että olin kipeänä.
Alunperinhän mulla oli painoa 75kg. Viimeksi siellä lukemissa mentiin suunnilleen vuos sitten. Kesällä paino sitten laski 64 kiloon ja loppuvuodesta nousi taas 68-69 kiloon. Niin ja pituutta mulla tosiaan on mittaajasta riippuen 167-168cm.
Tän postauksen ennen-kuvat on otettu mun muistaakseni tasan 68kg:ssa, näköjään 10. tammikuuta. Jälkeen-kuvat otettiin eilen, jolloin paino oli tasan 59kg.
Nää on nyt vähän eri kuvakulmista otettu, mutta ehkä näistä silti hahmottaa jotain. Noita tissejä kun kattoo, niin Maisa Torppa varmaankin ajattelis, että huonompaan suuntaan on menty. Itse oon kyllä kovin tyytyväinen.
Mun poikaystävä kommentoi näitä katsoessaan, että onpas mun käsivarsi pienentynyt. Totta sekin!
Noh, mitäs mä nyt sitten oon tehnyt? Yhdessä vaiheessa yritin tehdä kotona lihaskuntoa, mutta se jäi hyvinkin pian. Urheilulla ei siis oikeestaan oo osuutta tässä. Ehkä enemmänkin oon oppinut normalisoimaan mun ateriakokoja ja lopettamaan syömisen sitten kun oon täynnä. Oon jopa heittänyt hesessä ison osan ateriasta pois ja samaten osan poppareista leffassa. Se on multa jotain niin ihmeellistä, että huhhuh.
Kaikkiallahan puhutaan siitä, miten ei pitäis harrastaa mitään laihdutuskuureja vaan tehdä siitä terveellisestä syömisestä elämäntapa. Terveellistä mun syöminen ei välttämättä ole (mulla on tässä itseasiassa just karkkipussi vieressä..), mutta elämäntapa tästä on silti tullut. Esimerkiksi kaupassa otan ihan automaattisesti sen rasvattoman/kevyttuotteen, vaikka niistäkin on osalla ihmisistä aika eriäviä mielipiteitä. Voin sijaan käytän kevyttä sulatejuustoa tai tuorejuustoa. Mietin kaloreita myös, vaikka söisin jotain epäterveellistä: esimerkiksi pizzasta saa edes vähän fiksumman täysjyväpohjalla ja kevyillä täytteillä. Samaten pyrin olemaan juomatta kaloreita; mehut juon funlightina ja limpparit zeroina, vaikka mulla olis millaset mätöt siinä vierellä.
Lisäksi oon saanut mun ahmimisen aika hyvin kuriin. Vaikka söisinkin jotain ei-niin-terveellistä, en syö sen jälkeen keittiön kaappeja ja läheisen huoltoaseman hyllyjä tyhjäksi. Mietin vaan, että noh, nyt söin tän ja se siitä.
Aika iso vaikutus on ollut varmaan silläkin, että oon jättänyt viimeinkin töissä kaikki karjalanpiirakat, croisantit ja patongit muiden syötäväksi. Eihän ne nyt itsessään mitään hirveän pahoja ole, mutta niitä seuraa sellanen semiahmiminen ja pöhötys. Enemmänkin oon syönyt hedelmiä, Skyrejä, smoothieita ja proteiinipatukoita.
Menin noiden ennen-kuvien ottamisen jälkeen juhlimaan mun kaverin kanssa ja törmättiin mun vanhaan luokkakaveriin joka sitten fiksuna töksäytti, että ootpa sä kyllä lihonnut yläasteen jälkeen. Siitä tuli niin hemmetin paha olo. Muillakin ihmisillä on ollut joku ihme tarve polkea mun itsetuntoa alemmas, vaikka en mä oikeasti koskaan mikään lihava ole ollut. Vähän pehmonen ehkä, mutta en mielestäni sen enempää. Kerrankin olin mun yhden toisen kaverin kanssa baarissa, jossa me kadotettiin toisemme ja tää mun kaveri oli käynyt kysymässä joiltain sen illan tuttavuuksilta, että onko ne nähneet mua. Joku niistä oli sitten kysynyt mua tarkottaen, että ai se paksu vai.
En edes ole mikään erityisen herkkis mun kropan suhteen ja usein puhunkin itsestäni aika ronskisti, tyyliin että tehkääs tilaa niin tää sotanorsukin mahtuu. Parhaan kaverini kanssa me usein puhutaan niin toisistammekin ja se on musta ihan hauskaa, mutta noista ns. ulkopuolisten kommentoinneista tulee oikeesti niin paha mieli. Muistan monia vuosienkin takaisia vastaavia juttuja ja kyllä ne on vaikuttaneet mun käsitykseen itsestäni ja mun itsetuntoon. En tiedä oisko tämäkään laihduttaminen lähtenyt oikeasti käyntiin ilman sitä mun luokkakaverin kommenttia.
No mutta ei sillä, oon saanut nyt vastapainoksi kuulla paljon kivoja kommentteja mun laihtumisestani. Itse en koe edes näyttäväni kauhean eri kokoiselta, mutta kyllä sen laihtumisen huomaa esimerkiksi vaatteiden istuvuudesta. Ja tietysti näiden kuvien ottamisen jälkeen huomasin sen jotenkin vähän konkreettisemmin.
Eipä mulla sen enempää tällä kertaa, kivaa loppuviikkoa teille!
