Tästä tulee nyt postaus ilman kuvia, koska en keksi mitä kuvia tähän laittaisin.
Joku on ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, että mun kroppa on näyttänyt aika samalta tän blogin aloittamisesta alkaen. En ole laihtunut, en kiinteytynyt, en lihonnut. Tämä johtuu aika puhtaasti siitä, että mä en oikeasti osaa syödä normaalisti. Mä jojoilen. Välillä ahmin, välillä syön ihan äärettömän vähän.
Koin aiheelliseksi kirjoittaa tästä nyt, koska tuntuu typerältä kuvailla niitä "tältä mun kroppa näyttää nyt"-kuvia, kun ne on aina samanlaisia. Lisäksi en ole päivittänyt tänne vähään aikaan mitään ja eilinen oli tietynlainen wakeup call. Tässä mun eilisen ruuat:
- Pizza
- Melkein kokonainen leipä (siis sellanen tuore paperipussissa oleva, sisko otti kolme pientä siivua)
- Pussillinen sipsejä
- Kattilallinen valkosipulipastaa
- Puoli litraa mutakakkujäätelöä
- Kolme pussia popcornia
- Vähän päälle litra tuoremehua
Toi ei ehkä kuulosta pahalta kirjotettuna, mutta en edes uskalla laskea kuinka paljon tossa on kaloreita. Mä oon epäillyt, että mulla olisi BED (= ahmimishäiriö, jossa ei oksenneta), mutta koska siinä ilmeisesti pitäisi hävetä syömisiään, en ole niin varma. Kaikki mun ystävät tietää kuinka paljon syön ja suvun keskenkin se on vain hauska vitsi.
Mulla on ollut myös kausia, jolloin oon oksentanut ruokiani enemmän tai vähemmän. Joskus aina syömisen jälkeen, joskus vain ahmimisen jälkeen. Viimeisestä oksentamisesta on kuitenkin jo useampi kuukausi. Nykyään ahmimisen jälkeen syön ihan minimaalisia määriä, jotta en lihoisi. Ahmiminen voi jatkua viikkoja, joten olen sitten nälkäkuurilla aikalailla vähintään yhtä pitkään. Monesti kyseessä on kuitenkin vain muutama päivä. Tietysti ymmärrän senkin, että syömättömyys itsessään laukaisee ton ahmimisen, mutta mulla tää lähtee käsistä vaikka söisin ensin ihan normaalistikin.
Ja välillä todellakin onnistun syömään normaalisti. Tätä blogia aloittaessahan olin syönyt kohtalaisen normaalisti ja terveellisesti jo monta kuukautta. Terveellistä ruokaa, terveellisiä määriä. En ymmärrä, miksen voi pystyä siihen aina. Yleensä syön muutaman viikon fiksusti, ja sitten on taas helvetti irti. Tänään yritän taas kerran ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tähän aikaan päivästä näyttää vielä ihan hyvältä.
Muilla kokemuksia BED:istä? Tietääkö joku, kuuluuko siihen aina toi häpeä? Entä se, että pystyy olemaan noinkin pitkiä aikoja ahmimatta?