Mulla on mennyt taas aika huonosti. Ei edelleenkään niinkään syömisten suhteen, vaan ihan vaan muuten. Jaksaminen on jossain hyvinkin kaukana ja ahdistus taas aika kohtuuttoman läsnä. Päätin nyt kuitenkin ottaa taas vaihteeksi itseäni niskasta kiinni ja tulla kirjottelemaan, kun en saa unta.
Musta aina tuntuu, että postauksen alottaminen ja kirjottaminen on ihan hirveä urakka. Tai omasta vapaasta tahdostanihan mä tätä teen (ja mielelläni teenkin), mutta mä olen vaan joissain asioissa niin perfetktionisti, että esimerkiksi juurikin näissä postauksissa mikään ei tunnu kelpaavaan ja luen näitä läpi uudelleen ja uudelleen, enkä vaan meinaa saada mitään julkaistuksi. Asiat itsessään tulee näihin yleensä ihan luonnostaan mutta mietinkin ehkä enemmän esimerkiksi mahdollisia kirjotusvirheitä ja sitä, että kiinnostaako ketään tällanen oikeasti (niin kuin oon jo aiemmin sanonutkin). Ei mun pitäis miettiä sellasta, koska en mä kirjota tätä ketään miellyttääkseni vaan kirjotan niiden luettavaksi, joita mun kirjotukset ja kokemukset sattuu kiinnostamaan; just sellasina kuin ne on.
Mä oon oikeasti ihan hirveä ylianalysoija kaiken suhteen, vaikkakin hyvin ristiriitasesti koen olevani samaan aikaan tietyllä tavalla todella huoleton.
 |
Mun minimuki...
Juon teetä useimmiten pillillä koska kuvittelen, ettei se sillon värjäis hampaita samalla tavalla. Tottakai se silti osuu hampaisiin aina jonkun verran, mutta kuitenkin.
Vähän aikaa sitten muistin yhden kirjan, josta joskus motivoiduin todella paljon. Kirjan nimi oli "Miksi ranskattaret eivät liho?". Luin sen monta vuotta sitten ja nyt yhtäkkiä muistin, että päätin silloin, että mun täytyy joskus kokeilla siinä esiteltyä "taikapurjokeittoa". Mähän sitten menin seuraavana päivänä ja ostin purjoa ja tota noin..
... hyyyyyyyh. En nyt laittanut kuvaa siitä valmiista keitosta, koska se oli niin säälittävän näkönen. Perusidea oli siis se, että keitellään niitä purjon paloja vedessä ja siitä otetaan liemi talteen, jota sitten syödään pitkin päivää. Purjo tollasenaan tuoksu ihanan sipuliselta, mutta keittoa (lientä) en vaan pystynyt syömään, kun se maistu niin kamalalta.
Oon yrittänyt vähän lenkkeillä, mutta ei se vaan ihan oikeasti taida olla mun juttu. Pyörällä olen kuitenkin onneksi liikkunut ihan kohtalaisesti.
Ollaan syöty mun poikaystävän kanssa ihan älyttömästi uusia perunoita. Ne vaan on niin uskomattoman hyviä, vaikka tähän mennessä ollaankin syöty vasta ruotsalaisia.
Toinen asia mihin oon ihan hurahtanut uudelleen, on noi lehtileivät. Söin niitä joskus vuosia sitten ja jotenkin unohdin niiden olemassaolon aika täysin. Enpä tiedä mistä mulle tuli mieleen niitä ostaa, mutta kohta oon syönyt ekan boksin loppuun. Yhdessä siivussa on 17kcal ja siihen voi sitten latoa päälliset. Mulla vaan on vähän se ongelma, että harvemmin käytän mitään päällisiä (paitsi yleensä tuorejuustoa), vaan kaipaan just nimenomaan sitä leipää. Tää kuitenkin ajaa ihan hyvin senkin asian.
Tykkään korvata mun aterioissa lihat mm. mozzarellalla, mutta mua ärsyttää, kun en löydä Citymarketista mitään kevytmozzarelloja. Yhdessä vaiheessa siellä oli yksi kevytvaihtoehto, mutta se oli ihan älyttömän kuivaa. Käyn siis erikseen S-marketissa ostamassa Xtran 8,5% mozzarellaa, koska en huomaa siinä oikeasti mitään muuta eroa rasvasempaan versioon kuin kalorimäärän.
Käytiin mun siskon kanssa lenkillä ja mä laitoin päälle tommoset fleece-vuoriset housut ja hupparin, koska katoin ikkunasta, että ulkona näyttäis olevan aika kylmä. Siskolla taas oli päällä vaan toppi ja caprit ja ulkonahan oli kuin olikin ihan älyttömän kuuma. Kirosin vähän itsekseni, mutta loppureissusta mun asuvalinta olikin parempi. Oltiin menossa käymään nopeasti yhdessä ostoskeskuksessa kun sisko halus oikasta sen vieressä olevan metsän läpi. Se metsä oli aika pikkunen, mutta me tarvottiin siellä varmaan tunti kaikkien risujen ja nokkosten keskellä, kun vähän eksyttiin. Sisko oli sen oikotien jälkeen nilkat verillä ja mä tyytyväisenä mun fleecehousuissani.
Yks päivä tutkin kaupassa noita leipäjuustopakkauksia ja totesin, että se kevytversio vaikutti ihan hyvältä. Seuraavalla kerralla päätinkin ostaa sitä sen tarkemmin katsomatta ja vasta kotona rupesin ihmettelemään, että mitäs helvettiä. Pakkausvaihtoehdot oli vaaleansinisävyinen ja kirkkaanpunasävyinen, ja oletin tietty, että se punanen oli se perus ja vaaleansininen kevyt. Eihän se niin kuitenkaan mennyt, vaan sininen oli vähälaktoosinen (joka on sekin tietysti ihan ymmärrettävää) ja punainen kevyt. Eihän sillä nyt loppupeleissä mitään väliä ole, mutta koska ikinä mikään kevyttuote on ollut kirkkaanpunainen? :D Oon vieläkin ihan hämilläni siitä.
Mites muuten, syöttekö te selleriä? Luin vähän aikaa sitten sen lukemattomista terveysvaikutuksista (joista löytyy tietoa esim. täältä, vaikkakin ilmeisesti esimerkiksi noi negatiiviset kalorit eivät pidä paikkaansa) ja päätin ostaa sitä(kin).
Mun mielestä se ei edes ollut niin pahaa, kuin mitä netin kauhukertomukset antoivat ymmärtää. Eipä se mitään hyvääkään ollut, mutta ajattelin yrittää ujuttaa sellerin mun ruokavalioon edes pieninä määrinä. Saa nyt nähdä.
